Huikea runkosarja takana, haasteet edessä Sunnuntaina päättynyt naisten superpesiksen runkosarja oli historiallinen monessakin mielessä Pesäkarhuille. Runkosarjan voitto kautta aikain piste-ennätyksellä ja pelaajiemme henkilökohtaiset tilastovoitot kaikissa mahdollisissa tilastoissa ovat saavutuksia, joita ei ennen seuramme historiassa ole tehty. Lisäksi vain yksi tappio koko runkosarjan aikana kertoo joukkueemme iskukyvystä ja tason pysymisestä kaiken. Tuskinpa meistä joukkueen sisälläkään
kukaan olisi uskonut tälläiseen menoon ennen kauden alkua, mutta totta se vaan on. Pelasimme läpi runkosarjan todella laadukkaasti ja ennenkaikkea osasimme voittaa. Joukkueemme on kehittynyt pelillisesti, mutta erityisesti se on kehittynyt henkisesti. Tämä kauden Pesäkarhut on nimenomaan joukkue, jossa jokainen tietää roolinsa, hyväksyy sen ja myös arvostaa sitä.
Menestys on näkynyt myös yleisömäärissämme. Teimme heinäkuussa kautta aikain suurimman katsojamäärän naisten superpesiksen yksittäisessä ottelussa, kun Porin idylliselle "pesäpallostadionille" kerääntyi peräti 3735 katsojaa voittoisaan kotiotteluumme Kiritttäriä vastaan. Lisäksi teimme nyt runkosarjassa ennätyksen kotiotteluiden katsojakeskiarvossa, se on nyt upeasti 1355 katsojaa/ottelu. Tuo lukema on sellainen ettei sitä ihan heti taideta rikkoa. Iso kiitos näistä luvuista kuuluu tietenkin Teille kaikille, jotka olette olleet meitä kannustamassa tähän mennessä. Toivottavasti teette sitä jatkossakin. Niin tällä kaudella kuin tulevaisuudessakin, niin myötätuulessa kuin vastaisessakin.
Pesäkarhut järjesti heinäkuussa yhdessä Satakunnan Pesiksen kanssa mittavan valtakunnallisen Suurleirin Porissa. Yli 2000 leiriläisen tapahtuma vietiin kunniakkaasti läpi ja maan parhaat 13-14-vuotiaiden pesisjoukkueet saatiin selville. Leirin onnistuminen vaati lukuisia talkootunteja ja ison määrän talkoolaisia. Kiitos Suurleirin onnistumisesta kuuluukin nimenomaan Teille!
Junioritoimintamme on elänyt tämän kesän aikana todella vilkasta aikaa. Pesiskoulussamme oli mukana lapsia enemmän kuin koskaan ja juniorijoukkueita on nyt toiminnassamme ennätysmäärä. Kesän vaihtuessa syksyyn ja talveen toimintamme jatkuu ja aina mahtuu uusia mukaan niin lapsia kuin myös uusia vetäjiä ja lasten vanhempia erilaisiin tehtäviin. Myös menestystä on tullut varsin mukavasti junioripuolelle. D-96-tytöt voittivat upeasti pronssia kotileirillään ja viimeistä vuottaan C-tytöissä pelanneet "ysineloset" sijoittuivat hienosti kuudensiksi Oulun Nuorisoleirillä. Tätä kirjoittaessani B-tytöt taistelevat tyttöjen superpesiksessä kärkiryhmässä ja tavoittelevat paikkaa neljän joukossa. Myös tällä kaudella Pesäkarhut pelasi tyttöjen superpesistä kahdella joukkueella ja tulee tapahtumaan varmasti ensi kesänäkin. Tulevaisuus seurassamme on siis taattu, jos ja kun vaan toiminta on tavoitteellista ja urheilullista myös jatkossa. Mitä vanhemmiksi juniorit tulevat, sitä enemmän tavoitteena tulee olla pelaajien kasvattaminen superpesikseen, jos vain pelaaja itse niin haluaa.
Naisten superpesiksessä elämme nyt hienoa aikaa. Seuraavista viikoista tulee vain ja ainoastaan nauttia. Pääsemme pelaamme unelmasta, mestaruudesta. Sinne on toki vielä pitkä matka, mutta en näe mitään syytä miksi joukkueemme ei voisi kruunata upeaa kautta kultaisilla mitaleilla. Loistava 2000-luvun mitaliputkemme voi saada nyt ihan oikeesti kultaisen kruunun. Olemme osoittaneet kesän aikana itsellemme,vastustajillemme,epäilijöillemme ja kannattajillemme että voimme voittaa kenet tahansa. Myös Jyväskylän suuntaan olemme antaneet varoituksen, joka on saanut kääntymään jo lopettaneiden puoleen. Haaste tulee olemaan kova, mestaruutta ei koskaan voiteta helpolla. Mutta kun unelmaan uskoo riittävän paljon ja valmis tekemään sen eteen paljon töitä, on sen toteuttaminen mahdollista. Sen tämän vuoden Pesäkarhujen joukkue on valmis tekemään. Elämässä pitää olla haasteita ja unelmia, niistä kannattaa nauttia. Mistäpä tietää millaisia haasteita ja unelmia kenelläkin on vaikkapa tämän kauden jälkeen edessään.
pesisterveisin Petri Kaijansinkko, urheilutoimenjohtaja ja toinen pelinjohtaja